maanantai 20. maaliskuuta 2017

Tärkeimmät tavoitteeni politiikassa



Vanhustenhoidon kehittäminen ja ihmisarvoisen vanhuuden turvaaminen vanhuksille. Meidän pitää kehittää hyvän kotihoidon edellytyksiä, mutta myös kyetä tunnistamaan nykyistä paremmin se hetki, jolloin vanhusten kotona asuminen ei ole enää inhimillisesti eikä taloudellisesti järkevää. Osa vanhuksista pärjäisi paremmin kotona, jos sinne kotiin saisi nykyistä enemmän tukea. Osalle koti ei enää kerta kaikkiaan turvaa ihmisarvoista elämää ja silloin paikka tehostetusta palveluasumisesta tai hoivakodista tulisi löytyä nopeasti.

Pienten opetus- ja päiväkotiryhmien säilyttäminen sekä riittävän määrän koulunkäyntiavustajia turvaaminen. Koulunkäyntiavustajilla voi olla suuri merkitys lasten oppimisen mahdollistajina ja koulurauhan turvaajina. Meidän kannattaa tukea lasten hyvinvointia mahdollisimman varhain eikä vasta sitten, kun ongelmia ilmenee. Isot päiväkotiryhmät tuottavat lasten kehittyville aivoille hyvin haitallista stressiä. Kaiken kaikkiaan hyvä tulevaisuus tehdään panostamalla lasten koulutukseen ja hyvinvointiin.

Viheralueiden turvaaminen. Myös tulevilla sukupolvilla tulee olla oikeus virkistäytyä lähimetsässä. Sitoudun hakemaan aktiivisesti ratkaisuja siihen, miten kasvavassa kaupungissa kyetään turvaamaan mahdollisimman suuri viheralueiden määrä. Espoo on ollut leimallisesti luonnonläheinen kaupunki ja haluan sen olevan sitä jatkossakin.

Joukkoliikenteen kehittäminen. Metron liityntäliikenteen on toimittava sujuvasti ja lippuhintojen korotuspaineita tulee pyrkiä torppaamaan. Joukkoliikenteen tulee olla kilpailukykyinen vaihtoehto yksityisautoilulle.

Eriarvoisuuden ja asuinalueiden välisen segregaation torjuminen ja lähiöiden elinvoimaisuuden edistäminen. Lähiöiden kehittämisen tulisi olla suunnitelmallista ja valtion korjausvelkaa vähentävät avustukset hyödynnettävä. Uusia asuinalueita kaavoitettaessa on pyrittävä sosioekonomisesti monimuotoisiin alueisiin ja vanhoilla alueilla pyrittävä myös siihen, että palvelut säilyvät mahdollisimman hyvinä.

Terveyserojen kaventaminen ja terveydenhuollon saatavuuden edistäminen. Sote-uudistus ei saa johtaa terveydenhuollon asiakasmaksujen reippaaseen kasvuun ja/tai monisairaiden ihmisten hoitoketjujen katkeamiseen.

Työllisyyden edistäminen. Espoon tulee aktiivisesti houkutella uusia yrityksiä kaupunkiin.

Olen Espoon Kivenlahdessa asuva sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä Vihreän valtuustoryhmän jäsen (toinen varavaltuutettu) sekä HOK-Elannon vihreän edustajistoryhmän puheenjohtaja. Haen jatkoa kuntapolitiikassa, äänestysnumeroni on 25I.


Valtuustopuheeni Espoon lausunnosta luonnokseksi sote-uudistuksen valinnanvapauslainsäädännöksi

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Tämä on aihe, josta sanottava on hyvin vaikeaa tiivistää kolmeen minuuttiin. Kommentoin siksi erityisesti vain muutamaa asiaa.

Perustason palvelujen vahvistaminen on hyvä ja äärimmäisen tärkeä tavoite. Toivon, että jos tämä uudistus etenee maaliin asti, niin tämä tulee toteutumaan. Ihmiset pääsevät nykyistä nopeammin perusterveydenhuollon piiriin. Tällä hetkellä työterveydenhuollon piirissä olevilla ja hyvätuloisilla ihmisillä tilanne on huomattavasti muita ryhmiä parempi.

Sitten ne huolenaiheeni. Paljon palveluita käyttävien ihmisten tilanne saattaa tässä uudistuksessa jopa heikentyä nykyisestään, erityisesti jos tehokasta palvelunohjausta ei onnistuta kehittämään ja mahdollisesti vaikka onnistuttaisiinkin, koska palvelut hajoavat niin monen eri tahon toteutettavaksi. Nämä ihmiset tarvitsevat paljon sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluita ja on harmillista, että uudistuksen alkuperäinen tavoite paremmasta sote-palveluiden integraatiosta ei näytä olevan toteutumassa. Samaan asiaan liittyen: pidän erittäin epätodennäköisenä, että hallituksen säästötavoite 3 miljardia euroa voisi mitenkään toteutua. Kun ottaa vielä huomioon väestön maantieteellisen jakautumisen, niin Uudenmaan tulisi säästää jopa miljardi. Samaan aikaan väestö kuitenkin vanhenee ja hoidot kehittyvät ja samalla kallistuvat.

Toivon todella, että pyrimme omissa verkostoissamme vaikuttamaan siihen, että tämä uudistus ei säästötavoitteiden takia lopulta johda merkittäviin asiakasmaksujen nostoihin. Koska aika epärealistiselta vaikuttaa, että samaan aikaan palveluiden saatavuutta kyettäisiin parantamaan ja saamaan aikaiseksi miljardisäästöt. Mikäli asiakasmaksut lähtevät nousuun, niin samalla tuhotaan hyvinvointivaltion perusajatusta kaikkien saatavilla olevasta terveydenhuollosta ja paradoksaalisesti saatavuus huononee, koska kaikilla ei olekaan enää varaa hoitoon. Pelkkiä terveyskeskusmaksuja on jo nyt ulosotossa noin 90 000 suomalaisella.

Kaiken kaikkiaan toivon, että hallitus huomioi Espoon lausunnon erinomaiset havainnot ja kommentit.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Valtuusto hyväksyi toivomukseni itsemurhien ehkäisytyöstä

Alla valtuustopuheeni Espoon turvallisuusohjelmasta. Valtuusto hyväksyi toivomukseni itsemurhien ehkäistyön sisällyttämisestä ohjelmaan yksimielisesti.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Espoo on kokoluokkaansa nähden huomattavan turvallinen eurooppalainen kaupunki. Meillä on vähän rikollisuutta ja vakavia onnettomuuksia.

Ohjelmaa lukiessani mietin erityisesti kahta toisiinsa nivoutuvaa asiaa: syrjäytymisen ehkäisyä sekä itsemurhien ehkäisyä. Tätä mielestäni erinomaista ohjelmaa lukiessani pohdin myös yhteiskunnan polarisoitumista.

On todennäköistä, että suomalainen yhteiskunta polarisoituu nykyistä enemmän ja tämä koskee myös espoolaisia. Osalla ihmisistä menee entistä paremmin, osa nuorista on entistä kyvykkäämpiä kun taas toiset jäävät peruskoulun jälkeisen koulutuksen ulkopuolelle, osa vanhuksista saa elää edeltäjiään pidemmän ja terveemmän elämän. Joidenkin ihmisten työurat ovat aiempaa katkonaisempia, toisilla on enemmän turvaa antavaa omaisuutta. Toisilla on paremmat sosiaaliset suhteet ja toiset kärsivät yksinäisyydestä. Toiset joutuvat kokemaan rasismia ja väkivallan uhkaa kantaväestön taholta, toiset taas näkevät jokaisen maahanmuuttajan uhkana.

Kaikkien mukanapitämiseksi tarvitsemme keskinäisen luottamuksen vahvistamista.

Turvallisuusohjelman merkitys on paitsi käytännön toimenpiteissä niin myös sen pohdinnan ylläpitämisessä, että miten me edistämme tämän kaupungin todellista ja koettua turvallisuutta? Toivon, että tämä on asia, jota kyetään edistämään kiihkottomasti, mutta asiaan paneutuen. Syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vastaista työtä tulee tehdä useilla eri politiikan sektorilla alkaen työvoimapolitiikasta, terveyden edistämiseen ja kaupunkisuunnitteluun. Eriarvoisuuden torjumisesta hyötyvät kaikki väestöryhmät.

Syrjäytymistä torjumalla ehkäisemme samalla myös itsemurhia. Vaikka turvallisuusohjelman tiimoilta voi syntyä raflaavia otsikoita ja kärkästä puhetta, niin todennäköisin vakava uhka espoolaiselle on usein hän itse. Itsetuhoisia ajatuksia kokevien tulisi saada välittömästi ja riittävän usein tehokasta apua. Hyvä masennuksen ja päihdeongelmien hoito ehkäisee itsemurhia, kuten myös muun muassa koulukiusaamiseen puuttuminen sekä itsemurhavaarassa olevia ihmisiä kohtaavien ammattiryhmien kouluttaminen. Haluaisinkin, että myös itsemurhien ehkäisy muistetaan turvallisuussuunnitelman toteuttamisessa. Suomessa on kertaalleen ollut tehokas itsemurhien ehkäisyohjelma, joka toivottavasti jollain aikavälillä käynnistetään uudelleen. Sitä ennen ja sen jälkeenkin työtä on kuitenkin tehtävä kaupunkitasolla. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluu myös kunnan tehtäviin sote-uudistuksen jälkeenkin.

Jätän tässä yhteydessä toivomuksen, joka on jaettu teille numerolla 1
Toivomus kuuluu näin
Myös vakava masennus, muut mielenterveyden häiriöt sekä epätoivon kokemukset uhkaavat joidenkin espoolaisten turvallisuutta.
Kaupunginvaltuusto toivoo, että Espoo tekee aktiivista, suunnitelmallista ja moniammatillista työtä itsemurhien ehkäisemiseksi.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Rantaraitista, lähiöistä ja eriarvoisuuden torjumisesta

Ajoimme tänään kotoa Kivenlahdesta Haukilahteen reippailemaan rannalle (ja syömään laskiaispullia paikalliseen kahvilaan). Ajattelin matkalla rantaraittia ja sitä, miten ihanaa on, että Espoossa rannat ovat kaikkien käytössä. Voin pyöräillä Espoonlahdesta Westendiin ja nauttia merimaisemasta koko matkan ajan. Idea siitä, että oikeus nauttia luonnosta kuuluu kaikille tulotasosta riippumatta, on jotenkin hyvin suomalainen, ja hyvin tärkeä.

Matkalla mietin viikolla Espoon Vihreiden maaliskuussa ilmestyvään julkaisuun kirjoittamaani lyhyttä tekstiä eriarvoisuuden torjumisesta. Tein tekstin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenen näkökulmasta ja painotin siinä erityisesti sitä, miten koulut ja koko perheen hyvinvointi pitää ottaa syrjäytymisen ehkäisyssä keskiöön. Pienet luokkakoot, riittävä määrä kouluavustajia ja hyvä opetus tasoittavat lähtökohtia. Toimivat päihde-, mielenterveys-, ja työllisyyspalvelut sekä sijoittaminen lapsiperheiden perhetyöhön ja kotipalveluun ehkäisevät ongelmien syvenemistä. Etsivän nuorisotyön kaltaiset palvelut auttavat niitä nuoria, jotka ovat vaarassa pudota koulutuksen ja työn ulkopuolelle.



Perillä mietin myös viimeaikaista keskustelua Länsiväylässä Espoon Keskuksesta. HSLn konsultit olivat pitäneet asemanseutua hyvinkin karuna paikkana. Mielestäni osa Espoon Keskukseen kohdistuvasta kritiikistä ei ole aivan perusteltua - alue ei todellisuudessa eroa monesta muusta lähiöstä-, mutta totta on, että asemanseudun viihtyvyydelle voisi tehdä paljonkin. Päätös Espoon kaupungintalon kohtalosta olisi kerta kaikkiaan saatava jo tehtyä ja samalla alueen kehittäminen vauhtiin. Edellä mainituilla sosiaali- ja terveyspalveluilla on myös todellakin merkitystä alueen kohdalla. Illalla kokouksista palatessa erityisesti teini-ikäisten nuorten alkoholinkäyttö pistää silmään.

Kävellessäni rantaa pitkin ajattelin sitä, miten ärsyttävää oikeastaan on, että joillain alueilla ihmiset joutuvat tottumaan siihen, että ympärillä on epäsiistiä, rapistuvia rakennuksia, ehkä turvattomuuden tunnettakin. Ja että miten kaupunkisuunnittelulla on suuri vaikutus hyvinvointiin. Olen töissä Itä-Pasilassa, joka on Espoon Keskustakin kuuluisampi epäonnistuneista arkkitehtuurisista ratkaisuistaan. Betonisuus ja pimeät nurkkaukset muuttuvat ilta-aikaan pelottaviksi. Molemmissa alueissa on paljon samaa, rivi virastokortteleita, jotka virka-ajan ulkopuolella muuttavat alueen autioksi ja ankeaksi.

Ankea ympäristö liittyy mitä suurimmassa määrin eriarvoistumiseen. Ketkään, varsinkaan nuoret ihmiset eivät saisi kasvaa siihen, että heillä ei ole oikeutta kauneuteen ympärillään. Kauneus luo hyvinvointia ja tunnetta siitä, että on arvokas. Jos annamme joidenkin asuinalueiden rapistua ja keskitymme joidenkin alueiden kehittämiseen toisia enemmän, niin käytännössä viestitämme, että toisten alueiden asukkaat ovat arvokkaampia kuin toiset. Toisilla on enemmän oikeuksia kauneuteen, hyvinvointiin ja haaveisiin, toisten on tyytyminen siihen, että heillä ylipäätänsä on asunto. Meidän pitäisi kehittää sellaista kaupunkia, jossa ihmisen asuinpaikka ei vaikuta siihen, minkä arvoinen hän on itselleen, ja mihin hän uskoo voivansa pystyä.

lauantai 17. joulukuuta 2016

Kuntapolitiikan vuosi 2016

Vuosi 2016 lähenee loppuaan myös Espoon kuntapolitiikan osalta. Mistä asioista olen hyvin iloinen ja mitä pitää ensi vuonna erityisesti saada aikaan?

Olemme Vihreässä ryhmässä tehneet määrätietoisesti työtä muun muassa seuraavien asioiden eteen:

Päiväkotiryhmien ryhmäkokoja ei kasvateta

Kouluavustajien määrää ei vähennetä

Päivähoito-oikeutta ei rajata

Raskaana olevat paperittomat maahanmuuttajat pääsevät neuvolapalveluiden piiriin

Sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuja ei nostettu 30% kerralla hallituksen kaavailemalla tavalla.

Useita muita, myös muun muassa ympäristö- ja kaupunkisuunnitteluasioihin liittyviä päätöksiä voisi myös mainita, mutta yllä olevassa listassa nostin niitä asioita, joissa olen erityisesti ollut itse aktiivinen.

Miksi nämä asiat?

Päivähoitoryhmän koon kasvaessa lapsi altistuu yhä enemmän melulle. Melu nostaa lapsen stressihormonitasoja, jolla on todettu olevan pysyviä vaikutuksia. Ja ihan yksinkertaisesti: pienemmässä ryhmässä hoitajilla on enemmän aikaa lapsille ja lapsi voi paremmin.

Kouluavustajat ovat edullinen ja tehokas keino ehkäistä syrjäytymistä ja raskaampien sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä. Olen alun perin lähtenyt opiskelemaan opettajaksi ja nähnyt kouluavustajien merkityksen.

Lapsella on oikeus pysyvään päiväkotiryhmään ja ihmissuhteisiin. Päivähoito-oikeuden rajaus tuottaa ylimääräistä byrokratiaa, jota pitäisi pikemminkin vähentää.

Kukaan lapsi ei saisi vammautua tai kuolla siksi, että hänen vanhemmallaan ei ole ollut mahdollisuutta raskauden ajan seurantaan.

Pelkästään terveyskeskusmaksuja oli vuonna 2015 ulosotossa yli 88 000 suomalaisella. Korkeat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat ongelma erityisesti pienituloisille eläkeläisille ja saattavat hidastaa hoitoon hakeutumista ja aiheuttaa ongelmien pahentumista.

Entä ensi vuonna? Mihin silloin tulee erityisesti kiinnittää huomiota?

Itse toivon mahdollisuuksia vaikuttaa ainakin seuraaviin asioihin:

Vanhusten hyvinvointi. Meidän tulisi nykyistä paremmin tunnistaa se hetki, jolloin vanhuksen kotona asuminen ei ole enää järkevää niin inhimilliseltä kuin taloudelliseltakaan kannalta. Puhuin viime sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa ns. pyöröovi-ilmiöstä eli siitä että vanhus seilaa edestakaisin kodin/palveluasumisen ja sairaalan väliä eli käytännössä tarvitsi raskaampaa hoivaa.

Maahanmuuttajien työllistyminen. Meidän on kerta kaikkiaan saatava nostettua maahanmuuttajien työllisyysastetta ja kyettävä saamaan ilman työpaikkaa olevat maahanmuuttajat mukaan esimerkiksi vapaaehtoistyöhön. Työllisyysasiat ovat ylipäätänsä tärkeitä. Espoon tulisi mielestäni aktiivisesti houkutella yrityksiä kaupunkiimme.

Joukkoliikenne. Metron liityntäliikenteen onnistuminen ja joukkoliikenteen lippujen isojen hinnankorotusten torppaaminen ovat tärkeitä. Jos lippujen hinnat vain nousevat reippaasti, niin herää todella kysymyksiä metron onnistumisesta joukkoliikenneinvestointina.

Hyvän kaupungin kehittäminen. Minut valittiin HOK-Elannon Vihreän edustajistoryhmän puheenjohtajaksi viime viikolla. Tässä tehtävässä pohdituttaa ainakin se kehitys, mitä seuraa siitä että isojen automarkettien myynti kasvaa pienten lähiökauppojen kustannuksella. On hienoa, että kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on tuonut paljon lisää työpaikkoja, mutta tarvitsemme myös jatkossa lähiöostareita.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kuka saa puhua kotihoidontuesta?

Keskustelimme tänään kotihoidontuesta ja Espoo-lisästä Espoon kaupunginvaltuustossa kahden valtuutetun tekemän valtuustokysymyksen pohjalta.

Ennen ja jälkeen yhteensä kolmen eri puolueen yksittäiset edustajat ovat kommentoineet sitä, että kysymyksen tehneet valtuutetut ovat lapsettomia. Ja tehneet sen jälkeen selväksi, että heidän mukaansa lapsettomilla ei ole oikeutta ottaa kantaa asiaan.

Kukaan ei sano, että vanhusten palveluista ei saa puhua, jos ei ole itse vanha. Ja niin edelleen. Tuo edellä mainittu periaate tuottaisi nopeasti aivan kaheleita tilanteita. Ja on ihan demokratian periaatteiden vastainen.

On kiinnostavaa, miten jotkut asiat herättävät niin paljon tunteita, että niiden pohjalta voi sanoa vaikka mitä oikeastaan hyvin asiatonta. Miten tunteet ylipäätänsä vaikuttavat poliittiseen keskusteluun ja tiettyihin teemoihin.

Ja miten ajatus kokemusasiantuntijuudesta on joskus ongelmallinen. Sitä pitää arvostaa - esimerkiksi käyttäjäkokemusten huomioiminen palvelujen kehittämisessä. Mutta minusta on myös arvostettava tieteellistä tietoa, perehtymistä ja sitä, että kaiken tiedon ei tarvitse perustua itse koettuun.

Me ehkä elämme nyt jälleen aikaa, jolloin ihmisen omat kokemukset ja tunteet ovat kovassa arvossa tietopohjaisen politiikan ja analyyttisen ajattelun arvostamisen sijaan.

Ja se on joskus aika rasittavaa.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Valtuustopuheeni esteettömyysohjelmasta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, olen iloinen siitä, että esteettömyysohjelmaa ollaan viimeinkin pääsemässä pian toivottavasti toteuttamaan. Mielestäni meidän pitää nyt saada tämä ohjelma hyväksyttyä ja sitten ohjelmatyön ollessa käynnissä mahdollistaa sen jatkuva kehittäminen.

Puhun nyt niistä asioista tai toimenpiteistä, mitkä näen keskeisimpinä ohjelman toteuttamisessa ja esitän myös kaksi toivomusta, jotka ovat jaettu teille numeroilla 6 ja 7.

Ensimmäinen asia, minkä haluan mainita on riittävien valtuuksien takaaminen esteettömyysasiantuntijalle ja vammaisasiamiehelle. Heillä täytyy olla aito mahdollisuus ja valta sekä riittävät resurssit toteuttaa muutoksia ja ohjata esteettömyyden edistämistä toimialoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että toimialojen budjetoinneissa myös varmuudella huomioidaan esteettömyyden edistäminen.

Toinen mainitsemani asia on toimialojen sitouttaminen ja siihen liittyvä toimenpiteiden toteutumisen seuraaminen. Tähän liittyen teen toivomuksen, joka kuuluu näin
"Valtuusto toivoo, että esteettömyysohjelman tulosmittarit tuodaan lautakuntien käsiteltäviksi". On tärkeää, että myös toimialojen poliittinen johto ensin osallistetaan ja sitten sitoutetaan edistämään ohjelmaa. Esteettömyyttä täytyy edistää läpäisyperiaatteella eli niin, että se leikkaa kaikki hallinnon tasot ja käytännössä kaikki toimialat, koska esteettömyyden tulee toteutua niin liikenneratkaisuissa, kaupungin viestinnässä, palveluissa, kaupunkisuunnittelussa kuin eri ryhmien osallistumisessa päätöksentekoon.

Toinen toivomukseni koskee poikkihallinnollisuutta ja ylikunnallisia toimintoja ja kuuluu näin:
"Valtuusto toivoo, että Espoon esteettömyystyössä huomioidaan espoolaisten kannalta keskeisimmät ylikunnalliset/kuntayhtymien hallinnoimat uudet toiminnot ja hankkeet".
Toimenpiteissä on mainittu toimialojen ja tulosyksiköiden ylikunnallisen yhteistyön tärkeys, mutta tämä toivomus tarkoittaa myös sitä, että Espoo erityisesti varautuu lausumaan niistä uusista toiminnoista ja hankkeista, jotka erityisesti espoolaisiin vaikuttavat.

Esteettömyystyössä järjestelmällisyys ja hyvä etukäteissuunnittelu ovat olennaisia. Asioiden muuttaminen jälkikäteen esteettömiksi tulee kalliimmaksi eikä ole aina edes mahdollista. Karimäen mainitsema HSLn matkakortin lukulaitteiden uudistaminen on esimerkki tilanteesta, johon olisi alunperin toivonut parempaa ratkaisua. Uudet lukulaitteet ovat hyvin esteellisiä.

Odotan myös Espoolta vahvaa kehittämishenkisyyttä ja halua edelläkävijyyteen. Itse vaikutuin muutama vuosi sitten Denverin kaupungissa Yhdysvalloissa siitä, miten jokaiseen linja-autoon saattoi nousta pyörätuolilla. Jokainen bussi oli matalalattiabussi nostohissillä ja pyörätuolin kiinnitysmahdollisuudella. En voi olla ajattelematta, miten tällainen systeemi muuttaisi Suomessa vammaisten nyt invatakseihin ja yhdeksään edestakaiseen matkaan kuukaudessa perustuvaa liikkumista.



Kaupunki muuttuu juuri nyt voimakkaasti ja se tarkoittaa myös sitä, että meillä on mahdollisuuksia tehdä asioita alusta asti todella hyvin. Mitä rakennetun ympäristön esteettömyyteen muutenkin tulee, niin myös vanhan korjaamiseen tulee rohkeasti ryhtyä. Hyvä kaupunki ei ole museo, vaan paikka, jossa kaikkien kuntalaisten on mahdollista toimia.

Lopuksi haluan vielä korostaa sitä, että esteetöntä kaupunkia rakentamalla rakennetaan kaikille hyvää kaupunkia, Jokainen meistä hyötyy jossain elämänsä vaiheessa siitä, että kaupungin palvelut, toimitilat ja koko yleinen infra on järjestetty niin, että se mahdollistaa kaikkien ihmisten lapsista vanhuksiin ja vammaisiin toimijuuden.

Kannatan myös valtuutettujen Karimäki ja Kasvi ja Mustakallio toivomuksia.