Puheeni Espoon kaupunginvaltuuston talousarviokokouksessa 2.12

Arvoisa puheenjohtaja,
hyvät valtuutetut, haluan sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenen näkökulmasta kommentoida muutamaa talousarvioasiaa.

Päivi Salli otti kokouksen alkupuolella esille sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen 30 prosentin korotukset. Sallin tavoin pidän myös asiakasmaksujen huomattavaa korottamista erittäin ongelmallisena. Maksuihin tehtiin erilliskorotus jo tämän vuoden alusta. Se oli melkein 10 prosenttia. Suomessa on kansainvälisesti katsottuna korkeat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut jo valmiiksi. Minusta se on jossain määrin yllättävää. Olemme tottuneet ajattelemaan, että nämä asiat hoidetaan Suomessa veroilla. Maksan veroja ikään kuin vakuutusluonteisesti ja jos jotain sattuu, saan tarvitsemani hoidon. Asiakasmaksujen nostaminen aiheuttaa sen, että sairastuminen, pieni eläke tai kriisi omassa taloudessa on aina vain isompi riski. Jos hoidon saaminen maksaa liikaa, se hoito saattaa jäädä pienituloiselta kokonaan hakematta. Ja kuten Päivi Salli sanoi, korotusten ongelmallisuus ei jää terveyspalveluihin, vaan kotihoidon asiakasmaksujen nostaminen voi jättää vanhuksia kotihoidon ulkopuolelle. Me kaikki tiedämme, kuinka huonokuntoinen vanhuksen täytyy olla, että hän ylipäätänsä pääsee kotihoidon piiriin. Raha ei saisi muodostua siinä vaiheessa enää missään tapuksessa esteeksi. Asiakasmaksut menevät myös nykyään yhä useammin perintään asti eli osalla ihmisistä ei ole varaa maksaa nykyisiäkään maksuja. Kaiken kaikkiaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset kohdistuvat voimakkaasti ihmisiin, jotka ovat valmiiksi jo huonossa asemassa eli pienituloisia ja sairaita. Nämä ihmiset ovat niitä, joihin säästötarpeiden pitäisi viimeiseksi kohdistua. Toivon, että meillä on sosiaali- ja terveyslautakunnassa vielä mahdollisuus käyttää harkintaa näiden asiakasmaksukorotusten suhteen.

Meidän pitäisi kaiken kaikkiaan yrittää löytää uusia säästökohteita muualta kuin sosiaali- ja terveydenhuollosta ja opetuksesta sekä varhaiskasvatuksesta. Investointien ohella näillä toimialoilla liikkuu eniten rahaa ja se on ehkä helpoiten hahmotettavissa, esimerkiksi työvoimakustannusten muodossa. On paljon vaikeampi sanoa, miten esimerkiksi liityntäpysäköintiparkkipaikka tai jokin tie tai koulu voitaisiin edelleen rakentaa laadukkaasti, mutta halvemmalla, mutta asiantuntijavoimin tähänkin täytyy löytyä ratkaisuja. Tärkeää on tietenkin yleinen työn tuottavuuden kehittäminen ja järkeistäminen. Kaiken kaikkiaan säästämisessä täytyy mielestäni käyttää suurta luovuutta ja eettistä harkintaa ja pyrkiä siihen, että säästöt kohdistuvat mahdollisimman vähän jo valmiiksi hankalassa tilanteessa oleviin ihmisiin tai että niitä ei muuten toteutettaisi epäeettisesti tai niin, että tiedossa on vain lisää kustannuksia myöhemmin.

Mutta palatakseni vielä neuvottelutulokseen.
Jos budjettiin sisäänlaskettuja asiakasmaksuja ei lasketa, niin kokonaisuutena olen neuvottelutulokseen erittäin tyytyväinen. Erityisen iloinen olen siitä, että emme ole nostamassa päiväkotiryhmien kokoa. Meidän pitää pitää kiinni päivähoidon laadusta. Sellaista tilannetta ei saa syntyä, että vanhempi joutuu miettimään, että pitäisikö lapsi hoitaa kotona vain siksi, että päivähoidon laatu on kärsinyt. Isot lapsiryhmät lisäävät meteliä ja hälinää, jonka on todettu aiheuttavan lapsille stressiä ja korkeiden stressihormonitasojen on taas todettu vaikuttavan lapsen voimakkaasti kehittyviin aivoihin haitallisesti. Pidetään siis jatkossakin kiinni siitä, että Espoossa saa mahdollisimman laadukasta varhaiskasvatusta. Huolehditaan myös opetuksen laadusta. Espoo on suomalaisittain iso kaupunki, mutta Suomi on pieni maa, joka pärjää vain korkealla osaamisella. Meillä ei ole varaa heikentää opetuksen laatua tai antaa nykyistä useamman oppilaan pudota kyydistä. Kannatan Inka Hopsun toivomusta luokkakokojen kehityksen ja avustajaresurssin riittävyyden seuraamisesta.

Vakinaisia työsuhteita kannattaa puolustaa

Niin kutsutussa Tyyneysrukouksessa pyydetään voimaa hyväksyä ne asiat, joita ei voi muuttaa, rohkeutta muuttaa muutettavissa olevat ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Tämän pohdinnan soveltaminen on varmaan paitsi henkilökohtaisessa elämässä, myös poliittisessa päätöksenteossa tarpeellista. Maailma muuttuu ja joihinkin muutoksiin on vain pakko sopeutua, mutta miten tunnistaa ne asiat, joihin voimme tai meidän suorastaan pitäisi löytää keinoja vaikuttaa pelkän sopeutumisen sijasta?

Hesarissa oli viime viikolla juttu, jossa siteeratun innovaatioprofessorin mukaan "palkkatyö sellaisena, kun olemme sen tunteneet, on loppumassa."

HS:n jutun mukaan: "Asiantuntijat ovat esittäneet arvioita työn muutoksesta. Työn on ennustettu muuttuvan globalisaation ja digitalisaation myötä projektiluonteiseksi, pitkäaikaiset urat jäävät historiaan. Yrittäjyys ja itsensä työllistäminen yleistyvät. Työ muuttuu liikkuvaksi entisten aikaan ja paikkaan sidottujen työsuhteiden sijaan. Kuukausipalkka on yhä harvempien etuoikeus, muut kokoavat ansionsa pienistä puroista."

Siteeratun professorin mukaan "harva tietää, mitä tulevaisuudessa oikeasti tapahtuu." "Siilipuolustus ei kuitenkaan ole ratkaisu."

"Henki tällä hetkellä on, että yritetään olla päästämättä pirua irti ikään kuin muutoksen voisi pysäyttää."

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että perustuloa pitäisi kokeilla, määräaikaisille työntekijöille taata lomaoikeus ja ymmärtää ja kehittää niiden ihmisten tilannetta, jotka ovat joutuneet vasten tahtoaan yrittäjiksi ja niin edelleen, huomioida nykyistä paremmin myös ne ihmiset, jotka ovat jossain muussa kuin vakinaisessa työsuhteessa.

Vaikka nykyään kuuluu olla aina valmis uuteen ja uudistumaan, niin mielestäni kuitenkin järjellisesti ajatellen täytyy olla myös asioita, joissa vanha on uutta parempi ja sen vanhan puolustaminen on järjellistä toimintaa. Omassa ajattelussani pyrkimys vakinaisten työsuhteiden säilyttämiseen on kerta kaikkiaan tärkeä, enkä antaisi siitä kovin helposti periksi sillä ajatuksella, että "maailma näyttää muuttuvan siihen suuntaan, että ne häviävät".

Tämä maailma sattuu myös toimimaan niin, että epäsäännölliset tulot hankaloittavat suuresti elämää. Se on asia, joka tuskin lakkaa olemasta ongelma oikein mitenkään. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa ihmisellä on tietyt menot, jotka eivät häviä minnekään ja elämän suunnittelu eteenpäin, viime kädessä ihan oman asunnon säilyttäminen, vaatii jollain tapaa säännöllisiä tuloja tai jonkinlaista arviota siitä, paljonko rahaa on lähitulevaisuudessa käytössä. Yllättävät muutokset omassa taloustilanteessa aiheuttavat nyt valtavalle määrälle yksilöitä ongelmia. Ei yksilön eikä yhteiskunnan kannalta ole hyödyllinen ajatus, että yhä useampi ihminen ei voisi luottaa oman taloutensa olevan vielä ensi kuussa pystyssä. Tulojen hankkiminen lukuisista pienistä puroista on myös oma stressin aiheensa.

Kaiken kaikkiaan haluaisin ajatella, että harjoitetulla politiikalla tulee luoda myös vakautta ja pysyvyyttä. Etsiä keinoja maailman muutokseen, mutta yrittää löytää keinoja myös hyvien asioiden säilyttämiseen.

Högbergetin louhos- ja maantäyttöhanke

Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi tänään muutosesitykseni Uudenmaan ELY-keskukselle antamaamme lausuntoon Högbergetin alueelle suunnitellusta valtavasta louhos- ja maantäyttöhankkeesta.
Muutosesityksessäni muokattiin lausunnon kahta viimeistä kappaletta, mutta olennaisinta tässä on se, että lausunnossa lukee nyt viimeisenä lauseena näin: "Sosiaali- ja terveyslautakunta katsoo kuitenkin, että edellä esitettyjen seikkojen perusteella hanketta ei tulisi toteuttaa lainkaan." Otimme siis esityksestäni selkeän kriittisen kannan hankkeen toteuttamiseen.

Toivottavasti myös muut hankkeesta lausuvat tahot huomioivat hankkeen haitat asutukselle, luonnolle ja paikalliselle elinkeinon harjoittajalle. Hankealueen koko olisi 68 hehtaaria (kiviainesten ottoalue 29-36 hehtaaria, maavastaanoton alue 29-44 hehtaaria) lähin asuinrakennus sijaitsee vain 300 metrin päässä, hanke vaarantaa Halujärven - se sijoittuu osittain valuma-alueelle ja louhos tulisi olemaan järveä syvemmällä -, ekologinen yhteys katkeaisi, hanke kestäisi jopa 25-45 vuotta ja täyttömäki muuttaisi maisemaa pysyvästi - sitä ennen asukkaiden olisi tullut kestää melua, pölyä, räjäytyksiä ja muuta louhoksen läheisyyteen kuuluvaa ja alueen laidalla olevan ratsastuskoulun todennäköisesti lopettaa toimintansa.

Toivon todella, että ELY-keskus ei myönnä lupaa hankkeelle. Tästä hankkeesta espoolaiset eivät hyödy mitenkään ja alueella asuville ja elinkeinoa harjoittaville se on todella katastrofaalinen. Alueelle ei ole myöskään tarkoitus varastoida espoolaista jätemaata - Espoossa on jo aivan riittävästi maanvastaanottopaikkoja. Kyseessä on siis yksityinen hanke ja muualta tuleva jätemaa. Nykyään myös pyritään etenevissä määrin jätteensynnyn ehkäisyyn ja luonnonvarojen kierrättämiseen. Jos tällaisia hankkeita kuitenkin edelleen toteutetaan, niille tulisi edes yrittää löytää sopivampi sijainti.

Eduskuntavaalien äänestyspohdintoja

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 8.4.
Tässä hieman omia äänestyspohdintojani.

Täältä Uudenmaan vaalipiiristä en halua nostaa ketään yksittäistä ehdokasta, mutta sanottakoon, että esimerkiksi Inka Hopsulle ja Tiina Elolle toivon suuresti vaalimenestystä. Pelkästään omassa Espoon Vihreiden valtuustoryhmässämme on lukuisia loistavia kansanedustajaehdokkaita. Helsinkiläisistä liputan erityisesti Johanna Sumuvuoren ja Ozan Yanarin puolesta.

Ehdokasta valitessani arvostan seuraavia asioita:

Kyseinen poliitikko osaa kuunnella, ei vain puhua. Jopa toista tai ehkä pikemminkin erityisesti toista poliitikkoa ottaa päähän henkilö, joka tykittää omaa asiaansa eikä pysähdy kuuntelemaan muita. Mutta kun henkilö puhuu, hänessä pitää olla myös sen verran karismaa, että häntä jaksaa kuunnella.

Yhteistyökyky. Ja kyky ajaa asioita ja saada niitä aikaiseksi. On paljon ehdokkaita, joilla on hirveän hyvät mielipiteet. Tärkeintä on kuitenkin se, että niitä osaa myös edistää.

Ehdokas on taidokas neuvottelija eikä raskaan sarjan vastarannankiiski. Ehdokas on myös todennäköisesti epäilyttävä jos hän esiintyy niin, että lopputuloksena on vaikutelma, että hän on ainoana koko valtakunnassa huolissaan jostain asiasta (ellei asia ole niin erikoinen, että tämä todella pitää paikkansa).

Mielikuvitus + empatiakyky. Ehdokas kykenee irtautumaan omasta elämänpiiristään ja samastumaan muihin ryhmiin.

Älykkyys ja viisaus. Ehdokas kykenee käsittelemään isoja tietomääriä ja tekemään tieteeseen perustuvia päätöksiä, ehdokkaalla on hyvä yleissivistys. Ehdokas on myös viisas.

Ehdokas ymmärtää talouspolitiikkaa, hänellä on näkemyksiä niin viennin edistämisestä, kestävyysvajeen ratkaisemisesta kuin globaalista eriarvoisuudesta.

Arvostan myös erityisesti sosiaali- ja terveyspoliittista osaamista sekä ymmärrystä koulutuspolitiikasta ja ilmastonmuutoksen hillinnästä.

Ehdokkaalla on näkemystä puolustuspolitiikasta. Hänen ei tarvitse olla kaikesta kanssani samaa mieltä (suhtaudun NATOon ehkä keskimääräistä vihreää myönteisemmin), mutta hänellä pitää olla jokin näkemys uskottavan puolustuksen ylläpitämisestä.

Sosiaali- ja terveyslautakunta 25.3.2015

Muutamia huomioita lautakunnan illan kokouksesta:

Potilasasiamiehen katsaus

Potilasasiamies Unto Ahvensalmen katsauksen yhteydessä puhuin seuraavista asioista:

Potilasasiamiehen kriittiset huomiot esimerkiksi vanhusten kotona asumisen ensisijaisuudesta ovat tärkeitä. Vaikka järjestelmää kuinka kehitetään kotihoitoa painottavaan suuntaan, niin kotihoito ei vaan kaikkien kohdalla ja koko elämän ajan ole aina se paras vaihtoehto. Meidän on pyrittävä siihen, että hoivakotipaikkoja, tehostettua palveluasumista jne on riittävästi.

On kiinnostava ilmiö, että potilasasiamiehelle tulee yhä enemmän yhteenottoja. Samaan aikaan moni asia on kuitenkin parantunut. Selvitysten mukaan asiakaspalvelu toimialalla on parantunut ja hoitojonot lyhentyneet, mikä on loistava saavutus näissä talous- ja tuottavuudenkohentamispaineissa. Esimerkiksi terveyspalveluista tulee aiempaa enemmän negatiivista palautetta hoitoonpääsystä kun samaan aikaan hoitoonpääsy on tosiallisesti parantunut. Luulen, että kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen kehitys, missä ihmiset osaavat vaatia aiempaa useammin tarvitsemiaan palveluja. Joissain palveluissa myös luonnollisesti on aiempaa enemmän ruuhkaa.

On hyvä, että toimeentulotukea voi nykyään hakea myös sähköisesti. On tärkeää automatisoida kaikki, mikä automatisoitavissa on ja hyödyntää siten vapautuvat resurssit hyvin. Toimeentulotuki siirtyy KELAlle vuoden 2017 alussa. Toivottavasti tämän jälkeen varsinaiseen sosiaalityöhön ja ihmisten tukemiseen olisi yhä enemmän resursseja.
Vammaisten henkilökohtaisten avun toteuttamista pitää edelleen kehittää kaupungin tuottaman avustajavälityksen mahdollistamisen suuntaan. Asiassa on onneksi edistetty viime vuosina ja enää ei olla tilanteessa, jossa vammaisen on pakko toimia työnantajana henkilökohtaiselle avustajalleen. Osa vammaisista on tähän aivan tyytyväisiä, mutta osalle työnantajavelvoitteiden toteuttaminen on kohtuuton vaatimus. Nykyään osa vammaisista saa avustajan ostopalveluna tai palvelusetelillä.

Vammaisasiamiehen katsaus

Myös vammaisasiamies Sirkku Kiviniitty toi jälleen myös erittäin kiinnostavan raportin lautakunnalle.
Kiitin vammaisasiamiestä hänen huomioistaan vammaisiin kohdistuneista määrärahaleikkauksista (HSL:n ilmaisen bussilipun poisto) ja asiakasmaksujen korotuksista. Olemme lautakunnan toisen vihreän jäsenen Teemu Hokkasen kanssa vastustaneet näitä muutoksia. Pidän eettisesti hankalana sitä, että taloudellisesti tiukkoina aikoina leikkaukset kohdistuvat ryhmiin, jotka ovat valmiiksi erittäin pienituloisia ja haavoittuvassa asemassa. Tässä on kyse laajemmasta yhteiskunnallisesta keskustelusta. Halutaanko pyrkiä ylläpitämään palvelujen universaalia saatavuutta ja rahoitusta eli hyvinvointivaltiota vai mennäänkö siihen, että ne jotka palveluita tarvitsevat, ne myös maksavat. Asiakasmaksuasetuksessa joitain asiakasmaksuja korotettiin viimeeksi kerralla melkein 10 prosenttia, tämä on siis eduskunnan säätämä asia.

Toin myös esille, että vammaisasiamiehen huomiot vammaisten osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden edistämisestä on hyviä ja vammaisneuvostoa tulisi hyödyntää palvelujen suunnittelussa vielä nykyistä paremmin. Vammaisasiamiehen ehdotus nostaa kaupungin tulostavoitteeksi vammaisten henkilöiden työllistyminen ja opiskeluun hakeutuminen on myös erinomainen. Vammaisten työllisyysaste on tällä hetkellä suhteettoman alhainen. Moni olisi valmis ja kykenevä palkkatöihin. Tämä ongelma koskee yleensäkin vähän koulutettuja tai matalat kognitiiviset taidot omaavia henkilöitä. Nykyään on yhä vähemmän avustavia töitä, joita voisi tehdä vähemmällä osaamisella. Jonkin verran kyse on tosin varmasti myös työantajien asenteesta ja tiedon puutteesta.

On erittäin hyvä, että kotipalvelua on tarjottu nyt myös kouluikäisten vammaisten lasten perheille ja että kotiapua on ylipäätänsä lisätty. (Kotiavun tarjoaminen myös muille kuin pikkulapsiperheille oli omassa vaaliohjelmassani ja olen puhunut paljon asian puolesta.) Painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisyyn kannattaa ja myös muut kuin pikkulapsiperheet kokevat kriisejä.

Otin esille sen, että yhdellä vammaispalvelujen työntekijällä on keskimäärin 429 asiakasta ja että olen saanut kuntalaispalautetta palveluiden ruuhkaututumisesta. Tähän vastattiin, että osa asiakkuuksista on erittäin lyhyitä eikä tiheästi toistuvia ja osa asiakkaista asioi sosiaaliohjaajan kanssa. Vammaisasiamies kylläkin pohti, että varsinaista sosiaalityötä pitäisi lisätä. Sosiaalityöntekijätilanne on joka tapauksessa huonompi kuin Helsingissä, mutta parempi kuin Vantaalla. Tähän asiaan täytyy joka tapauksessa palata.

Toimialan toimintakertomus 2014

Muutamia huomioita: Tuottavuutta on onnistuneesti parannettu ja erinomaista kehittämistyötä tehty. Vuosikate oli 14 miljoonaa odotuksia parempi. Painopisteen siirto ennaltaehkäisyyn on toiminut lastensuojelussa, lasten sijoitukset ja huostaanotot ovat kääntyneet laskuun. Kaiken kaikkiaan erittäin hyviä tuloksia kun ottaa vielä huomioon varsin kovan väestönkasvun ja samanaikaiset tuottavuusvaateet, joihin on kyetty erinomaisesti vastaamaan. Selkeinä ongelmina toimeentulotukimenojen ja työttömyyden kasvu. Työllisyydenhoidosta on puhuttu lautakunnassa ja tullaan varmasti puhumaan. Kaupungilla on siihen rajalliset vaikutusmahdollisuudet, mutta kyllä asiassa on myös ollut kehitettävää. Työttömyyden kasvu on ollut niin kovaa ja koskenut myös korkeakoulutettuja, että työllisyyspalveluiden kehittäminen on tullut aavistuksen perässä.

Keskustelimme myös HUS:n kulukehityksestä, joka on kovaa mutta muihin sairaanhoitopiireihin nähden maltillista. Pohdiskelin omassa puheenvuorossani sitä, miten tuottavuuden kehittäminen on tärkeää, mutta kulukehityksen hidastaminen kokonaisuudessaan hankalaa, koska väestö vanhenee ja hoidot kallistuvat. Pohdin myös sitä, että huonon talouskehityksen jatkuessa on olemassa riski, että vaadimme erikoissairaanhoidolta aina vain kovempaa tuottavuutta ja tehokkuutta ja lopputulos voi olla se, että se näkyy laadussa ja syntyy todelliset kahden kerroksen terveydenhuoltomarkkinat, jossa on julkinen äärimmilleen tehostettu erikoissairaanhoito ja sitten yksityiset terveyspalvelut, jossa asiakas saa maksamalla jollain tavalla parempaa palvelua. Ei välttämättä todellakaan missään määrin vaikuttavampaa, mutta esimerkiksi kiireettömämpää ja vähemmän liukuhihnamaista.

Kaiken kaikkiaan meidän päätöksentekijöihin pitää pyrkiä siihen, että työllisyys ja talouskehitys kohenee. Vain siten voimme viime kädessä turvata sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen.

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman väliraportti

Monialaista yhteistyötä on onnistuneesti kehitetty, sosiaali- ja terveyspalvelut tekevät yhä enemmän yhteistyötä sivistystoimen (koulut ja päiväkodit) kanssa.

Väliraportissa kiinnitettiin huomiota nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämiseen, mikä on erittäin hyvä.

Yleisiä ilonaiheita nuoriin liittyen ovat humalajuomisen, tupakoinnin ja koulukiusaamisen vähentyminen (nuoriso näyttää olevan aina vain kunnollisempaa) ja huolenaiheet lisääntynyt ylipaino, psyykkinen oireilu ja ammattiin opiskelevien kokemat väkivaltatilanteet. Ammattikouluissa ja lukiossa opiskelevien erot ovat isot terveyskäyttäytymisessä ja koetussa hyvinvoinnissa.

Nuorten syrjäytymistä vastaan työskentelevän Vamos Espoon työtä kiiteltiin. Kysyin Vamoksen työn rahoittamisesta, se oli välillä vaakalaudalla. Rahoitus on nyt tämän vuoden loppuun. Vamoksen työn jatkamiseen on ehdottomasti löydettävä määrärahat, nuorten syrjäytymisen vastainen työ on erittäin tärkeää ja Vamoksen tulokset siinä todella hyvät.

Aiempia kirjoituksiani nuorten syrjäytymisestä:

Seminaari nuorten syrjäytymisen ehkäisystä

Syrjäytymistä pitää ehkäistä, muttei pelosta syrjäytyneitä kohtaan

Sosiaali- ja terveyslautakunta ei vastusta sairaalayhteistyön selvittämistä

Uusimmassa Länsiväylässä on sivulla 4 otsikolla "Lautakunta lyö jarruja sairaalayhteistyölle" juttu, jossa annetaan virheellinen kuva siitä, mitä päätimme viime keskiviikkona sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa. Kyse on siis siitä, että uusimpien arvioiden mukaan Jorvin viereen nousevan kuntoutussairaalan vuodeosastopaikkojen kapasiteetti saattaa olla ylimitoitettu pelkästään espoolaisia ajatellen. Asiaa kannattaa selvittää lisää ja sitten myöhemmin tehdä päätös siitä, voivatko Kirkkonummi ja Kauniainen ostaa osan paikoista omille kuntalaisilleen.

Jutusta välittyy nyt lautakunnan pj Johanna Värmälän (sd.) henkilökohtainen näkemys koko lautakunnan kantana. Todellisuudessa sairaalayhteistyön selvittämistä Kauniaisen ja Kirkkonummen kanssa kannattivat koko muu lautakunta, ainoastaan demarit suhtautuivat asiaan kriittisesti. Ja tässä siis tosiaan vasta selvitetään, myöhemmin tehdään päätöksiä siitä, varataanko osa vuodeosaston paikoista myös kirkkonummelaisille ja kauniaislaisille.

Tietenkin asia pitää huolella selvittää ja vuodeosastopaikkoja on oltava riittävästi espoolaisten tarpeeseen. Sama pätee kaikkiin vanhusten palveluihin. Meidän on työskenneltävä sen eteen, että kaikkien palveluiden määrä on sekä väestötasolla riittävä että vastaa yksilöiden tarpeeseen. Tämä tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että kotiin pitää saada riittävästi palveluja, mutta tilanteessa, jossa kotona asuminen ei enää onnistu, vanhukselle on löydyttävä tehostettu palveluasumis, hoivakoti tms paikka. Sellainen pyöröovi-ilmiö, jossa vanhus kulkee edestakaisin sairaalan ja kodin väliä on inhimillisesti kestämätön. Eli kaikkien paikkojen ja palvelujen määrää pitää seurata erittäin tarkasti. (Ja työskennellä myös sen eteen, että työllisyys nousee ja saamme rahoitettua palvelut nyt ja tulevaisuudessa. Onnistunut vanhustenhoito vaatii veroeuroja.)

Mitä tulee juuri nyt näihin vuodeosastopaikkoihin niin jos varmistuu, että kapasiteetti riittää paikkojen myymiseen näillle kahdelle muulle kunnalle, niin se kannattaa tietenkin hyödyntää. On myös näiden kuntalaisten etu, että vuodeosastot sijaitsisivat Jorvin sairaalan vieressä jne isomman sairaalakompleksin ja osaamiskeskittymän yhteydessä. Ja miten soteuudistus ikinä eteneekään, niin ihmettelen, jos yhteistyö ko. kuntien kanssa ei tiivisty entisestään.

Toisin kuin LV:n jutusta siis ymmärtää, niin lautakunnan päätös oli seuraava: "Lautakunta kehotti sosiaali- ja terveystoimea selvittämään sairaalakapasiteetin riittävyyttä ja sairaalayhteistyötä Kauniaisten ja Kirkkonummen kanssa. Mahdollinen neuvottelutulos ja ennakkovaikutusten arviointi tuodaan lautakunnalle päätöksiä varten."

Päätökset asiassa siis tehdään vasta myöhemmin selvitysten ja arviointien jälkeen.

Länsiväylän juttu